Dog Design
20 vuotta

20-vuotias Dog Design päättää juhlavuotensa :DDXX-näyttelyyn. Esillä on graafista muotoilua vuosien varrelta ja uusia teoksia, joissa toimiston perustajat ovat venyttäneet ammattinsa rajoja.

”Dog Design tuo praktisen suunnittelun
lähelle taiteen toimintatapaa
menettämättä koskaan perusajatusta
viestinnällisyydestä.”

Tapio Vapaasalo, emeritusprofessori

”Kaiken alkuun on enemmän kuin 20 vuotta.
Se on koirallekin paljon.
Siihen tarvitaan muutakin kuin elinvoimaa.
Siihen tarvitaan lahjakkuutta.
Mutta Dog Design kuuluu siihen harvinaisten tekijöiden ryhmään, joiden työt ovat enemmän kuin lahjakkuutta.
Ne ovat omanlaisia ja vastuuntuntoisia.
Niillä on ytimeen leivottu eettisiä arvoja.
Tehtyä työtä ei tarvitse hävetä edes vuosien jälkeen.
Ne elävät ajassa, mutta ovat ajattomiakin, ja täyttävät hienosti toimeksiannon tarpeita.
Dog Designin tunnistaa aina, mutta se ei silti toista itseään.
Työt ovat kirkkaita, leikkisiä, pohdiskelevia, älykkäitä ja vailla turhuuden painolastia.
On hämmentävää, kuinka niin tässä ajassa toimivat viestit, tarkemmin sanottuna tätä nyt-hetkeä näkyväksi tekevät työt, ovatkin niin klassisia.
Dog Design on enemmän kuin Eeva Sivula, Ilona Ilottu ja Petri Salmela, jotka löysivät toisensa 1990-luvun puolessavälissä. Dog Design on myös koko Helenankadun työyhteisö. Jokaisen jälki vaikuttaa.

Historiaa

Tapasin heidät – siis myöhempien aikojen Dog Design eli Eeva Sivula, Ilona Ilottu ja Petri Salmela – 90-luvun Taideteollisen graafisella. Vedin vuoden pituista kurssia, jonka nimi taisi olla Visuaalinen journalismi. Nimike, jonka alle saatoin laittaa kaikkea maan ja taivaan väliltä. Oli kyse tarinoista, todellisuuden hahmottamisesta, uusien ja ennen kokemattomien asioiden pukemisesta sellaiseen muotoon, että ne tulisivat havaituiksi, ymmärretyiksi ja vaikuttaviksi. Oikeastaan taisi olla kyse tekemisen ja visuaalisen viestinnän filosofian tapailusta. Työn moraalin löytämisestä. Ennen kaikkea etsimme keinoja, jotka mahdollistivat henkilökohtaisen ilmaisun jalostumista maksimiinsa. Minua onnisti. Sain heistä ryhmän opiskelijoita, jotka sekä ajattelivat, inspiroivat, inspiroituivat lähes kaikesta mutta erityisesti toisistaan ja toisiaan. Ja itseäni. Heiltä ei tarvinnut kysellä oikeita vastauksia kuluneisiin kysymyksiin. Heille oli selvää, että graafisessa suunnittelussa oli aina olemassa useita oikeita, parhaita vastauksia, kunhan vain löytäisimme oikeat kysymykset. Dog Design oli syntynyt, vaikkeivat sitä vielä tienneet itsekään. Ja minä koin valaistumisia.

Vuonna 2007 Dog Design nimettiin Vuoden graafiseksi suunnittelijaksi. Ihmettelin, voiko vuoden suunnittelija olla kolme ihmistä. Etenkin kun olivat kukin aivan erityisiä, erilaisiakin tekijöitä. Unohdin tyhmän hämmennykseni nopeasti. Olin itse saanut saman kunnian vuotta aikaisemmin. Olinhan itsekin monta persoonaa samassa kuoressa. Niinhän me kaikki olemme. Minuun verrattuna he tekivät kaiken nopeammin, monipuolisemmin ja näyttävämmin.

Dog Designin jälki näkyi niin monessa: julkaisujen uudistuneissa puhetavoissa; arjen pienissä viesteissä kuten muun muassa postimerkkisuunnittelun uudessa tulemisessa tai yritysviestinnässä; kirjat, niiden kansissa ja sisällöissä; euroviisujen lava- ja tapahtumailmeessä. Tuntui kuin heidän kosketuksellaan ei ollut mitään rajaa. Pienimmästä suurimpaan he yltivät. Heidän intonsa tunkeutui kirjainten nanometriseen avaruuteen, saivat paperien hiljaiset pinnat soimaan, muuttivat arjen tympeän harmauden tajuntaa halkaisevaksi kokemukseksi. Tehtäväkseni tuli kirjoittaa palkinnon perusteet. Muuttamatta juuri sanaakaan olen valmis todistamaan nämä asiat Dog Designin eli Eevan, Ilonan ja Petrin syvimmäksi olemukseksi myös tänään.

Palkinnon perusteista 2007

’Vuoden Graafikko 2007 on Dog Design eli graafiset suunnittelijat Ilona Ilottu, Petri Salmela ja Eeva Sivula.

Heistä jokainen on antanut merkittävän panoksensa suomalaisen visuaalisen viestinnän ilmeeseen lähes 15 vuoden aikana.  Jokaisen töitä on palkittu lukuisasti eri kilpailuissa kuten Vuoden Huipuissa ja Vuoden kirjavalioissa. Heidät on huomioitu sekä erikseen että yhdessä kuten Dog Designin saadessa mm. Eurovisio Song Contest 2007 visuaalinen ilme suunniteltavaksi. Poikkeuksetta Dog Design tarkoittaa raikkautta, innovatiivisuutta, tinkimätöntä laatua ja käsittämättömän nautittavaa suunnittelua, joka viime kädessä palkitsee niin asiakkaansa kuin viestien vastaanottajat. Jos pyrkisimme määrittelemään hyvän suunnittelun, niin se on siinä, Dog Design. Ja vice versa.

Ilona Ilottu, Petri Salmela ja Eeva Sivula muodostivat työhuoneen jo opiskellessaan 90-luvulla Taideteollisen korkeakoulun graafisella osastolla. Se saumattomuus, joka leimasi heidän yhteistä tekemistään, toisistaan inspiroitumista ja toistensa kannustamista, on jatkunut monipuolistuen tämän hetken Dog Design 2007 asti.

…

Graafista suunnittelua monipuolisesti ja aina uudistavasti toteuttava Dog Design -suunnittelijaryhmä tuo praktisen suunnittelun lähelle taiteen toimintatapaa menettämättä koskaan perusajatustaan viestinnällisyydestä. Heidän tekemisensä on avointa ja ajassa olevalle herkästi reagoivaa vaan ei matkivaa. He uudistavat tätä päiväämme kurkkien tulevaisuuteen ilman trendikkyyksien painolastia. Dog Design on aina hetkessä kiinni ollen silti mitä klassisinta. He ovat avartaneet käsitystämme graafisesta suunnittelusta osoittaen, että se koskettaa niin tuotteita, muotoilua, viestintää kuin taidetta ja paljon muutakin.

Mitä Grafia ry. palkitsee edellä mainitun lisäksi antaessaan Vuoden graafikko -nimityksen Dog Designille? Sillä palkitaan sitä muutosta, mikä graafisen suunnittelutoimistojen uudenlaisessa synnyssä ilmenee. Sillä annetaan arvo yhteistyölle, joka leimaa suuresti nuorta suunnittelua, jota Ilona Ilottu, Petri Salmela ja Eeva Sivula edustavat. Esimerkillisesti. Se on nimitys, jolla Grafia ry. haluaa kannustaa moniulotteista ja -puolista yhteistyötä, jolla voidaan korostaa entisestään suunnittelun merkitystä kulttuurissamme.’

Nyt 2018

Mistä graafinen suunnittelu hakee voimansa? Miten on mahdollista löytää ratkaisuja, joilla ilmaista ennestään tuntematonta? Kuka olisi voinut hetki sitten kuvata sitä, minkä todistajina olemme tänään median äärellä? Miten käsitellä ja kertoa tästä ajasta? Kieli, jota ymmärrämme, on syntynyt toisissa olosuhteissa. Suunnittelu etsii asioiden ja ilmiöiden välisiä suhteita, niiden vuorovaikutuksia. Voidakseen tavoittaa ennestään tuntemattomia on katsottava tuttujen asioiden taakse. Vastaukset ovat läsnä, mutta ne on löydettävä. Joissain tapauksissa ne on löydettävä uudestaan. Siksi tässä näyttelyssä kolme monipuolista graafisen suunnittelun taitajaa kyseenalaistaa etsien jotain, joka unohtui kehityksen matkalla.

Petri Salmela rekonstruoi kirjaan kätkeytyviä mahdollisuuksia. Hajottamalla jo tehtyä ja kooten ne uuteen järjestykseen hän tuo valoa huoneeseen. Sitä voisi kutsua valistukseksi, jossa valo ja kirja kietoutuvat toisiinsa.

Eeva Sivula nostaa unohdukseen hävinneet viestit sivuverhojen laskoksista keskelle näyttämöä. Aina läsnäolevat tuotannon välttämättömät ’orjat’ saavat hetken – ehkä sen 15 minuuttia – kylpeä huomion keskipisteessä. Vaatteiden liput ja laput, nuo nimettömät häiriöt roolitetaan uudelleen. Päivänsäde ja menninkäiset vaihtavat paikkaansa.

Ilona Ilottu on järkyttynyt siitä, mihin kirjat ovat kadonneet kodeistamme tai sisustuslehdistämme. Kuinka monta kirjahyllyä löytyikään enää Habitaresta. Sivistystämme uhkaa iso murtuma. Yhdistäen tämän tragedian alkuperäiseen Bauhaus-henkeen, erityisesti Anni Albersin tekstiilien virkistäviin maailmoihin, syntyy ehkä uusia tapoja kirjainnostukselle.”

Tapio Vapaasalo
professori emeritus